Kun kaikki on toisin

En ole oikeastaan koko vuotena tullut tänne kirjoittamaan, mikä on tuntunut pahalta mutta välttämättömältä teolta. Viime vuoden vaihteessa keskityin toden teolla youtube-videoiden tekoon, mutta sekin jäi toukokuun aikana, koska oma elämä joutui muutokseen ja siihenkään en enää löytänyt aikaa. Striimausta kuitenkin jatkoin säännöllisen epäsäännöllisesti, ja se tuntui siihen kohtaan oikealta.

SV: Kuolema

Kesä meni mulla aikalailla oman perheen kanssa. Striimit jatkuivat mutta isäni jouduttua useita kertoja kesän aikana sairaalaan sairautensa takia, ajoi meidän koko perheen useasti suruun, ja hämmennykseen. Kolme kertaa sairaalaan jouduttuaan, ja sieltä kotiuduttuaan, meni enää vain noin yksi kuukausi ja isäni nukkui pois. Emme tiedä mikä hänen terveytensä romahdutti niin nopeasti mutta sitä tutkitaan, ja tuloksia odotamme.

Jotenkin tämä koko kesän tilanne on ollut itselle jotenkin todella kaaottinen. Kaikki on tuntunut todella epätodelliselta ja toivottomalta. Elokuun lopussa luulin, että kaikki olisi jo paranemaan päin, mutta olin väärässä. Olin tuon tradegia-illan jälkeen varmaan yli viikon shokissa, en ole vieläkään halunnut hyväksyä asiaa enkä usko että mikään tähän liittyvä olisi totta. Enkä myöskään halua ajatella koko asiaa, koska sen takia alan voimaan pahoin.

Vaikka syksy on ollut täynnä surua ja epäonnea, on mukaan mahtunut myös onnellisuutta.
Aloitimme mieheni kanssa asunnon metsästyksen ja jo toinen asuntontonäyttö nappasi! Kävin siellä yksin katsomassa asuntoa ja viestittelin miehelleni töihin, olisiko se meille sopiva ja olihan se! Kaksi-kerroksinen rivitalo-asunto ja vielä päätyhuoneisto on kyllä aivan unelma löytö. Ja vielä todella mukavalta ja rauhalliselta alueelta. En malta odottaa että pääsemme muuttamaan sinne ensi kuun aikana!

On outoa tämän kaiken surun keskellä tehdä vielä muuttoakin, mutta en vaan voinut kieltäytyä tuosta asunnosta. Ainakin isäni on nähnyt kuvia asunnosta ja oli siitä myös iloinen ja tavallaan “hyväksyi” sen, ja tietää missä asun jatkossa. Se jotenkin lämmittää omaa mieltä suurersti, olihan isä minulle todella tärkeä ja rakas ihminen.
Pakkaamisen aloittaminen on ollut vaikeaa, mutta osa keittiö-tavaroista on jo pakattu joka on jo ihan hyvä alku ja ehkä se työläin, koska astiat täytyy suojata aina mahdollisimman hyvin. Ehkä seuraavaksi pääsen pakkaamaan kirjoja ja kaikkia muita juttuja.

Kiva olla täällä taas, toivottavasti jälleen hieman aktiivisemminkin! Pari postausta ajattelin kirjoittaa viime kuukausilta vielä näin jälkikäteen tännekkin, mutta koitan jälleen palata takaisin kirjoittamisen pariin. Kiitos kun luit tänne asti ja lupaan, että ensi kerralla palaan iloisimpien postauksien parissa!