Lähdin lähes kuukausi sitten, 8.12.2018 Saksaan ja ensimmäistä kertaa matkalle yksin. Tottakai kaikin puolin matka jännitti, koska kyseessä todella oli ensimmäinen ulkomaanmatka yksin ja siihen liittyi vielä keikka eli piti puhua englantia jonka kanssa en vieläkään ole sinut. Vietin jonottaessa pitkän yön ulkona Britanniasta tulleiden tyttöjen kanssa ja en koskaan ole puhunut niin paljon englantia putkeen. Jossain välissä nimittäin yötä mulla tuli täysi lukko ja en enää osannut sanaakaan. Se oli aika hämmentävä tilanne, mutta siitäkin selvittiin. Jonotuksesta selvittiin, ja jononumero 52 oli lopullinen paikkani eli varmistin oman paikan eturivissä mikä oli unelmieni täyttymys!
Kaupunkina Düsseldorf oli mun mielestä aika nuhruisen oloinen. Tottakai se on vanha kaupunki jolla on historiansa, mutta silti. Hotellin ikkunasta avautuva näkymä kuitenkin oli erilainen. Hotellin edessä nimittäin oli joitain palmupuiden kaltaisia puita ja olimme nyt siis pohjois Saksassa. Se oli ehkä erikoisin näky koko Saksassa.
Koko keikka itsessään oli ihana, täynnä muistoja, mun lemppari artistit koko maailmassa veti viimestä keikkaansa mun edessä täysillä. Oli erittäin upeaa olla osa tuota konserttia koska se on todellakin ikimuistoinen. En voi koskaan kiittää heitä tarpeeksi siitä miten he ja heidän musiikki on auttanut mua mun elämässä ja en voi sanoin kuvailla kuinka tärkeitä he on oikeesti mulle.
Tässä vielä haluan näyttää teille mitä keikalta sit kaikkien muistojen jälkeen jäi käteen. Tilasin etukäteen itselleni tuon bannerin ja ilokseni sain todeta konserttipäivänä sen olevan kankainen mikä on erittäin erikoista verrattuna suomalaisiin paperisiin bannereihin. Nuo kolme photocardia tuli faneilta jotka oli me tehnyt. He kiersivät jonoja ennen siällepääsyä ja jakelivat niitä muille faneille. Ja viimeisenä tuo kiertueen valotikku. Vaikka minulla oli keikalla alkuperäinen ver.1 Matoki valotikku niin halusin myös ostaa tuon itselleni. Kaiken tämän lisäksi sain myös nimmaroidun julisteen joka löysi tiensä jo seinälleni ja unohdin sen kuvata.
Keikka kaiken kaikkiaan oli mahtava. En oikein muuta osaa sanoa. Toivon vain, että vielä jonain päivänä saan jälleen nähdä heidät uudelleen.
