Sain viime syksynä erittäin upean tilaisuuden, kun minut valittiin mukaan Traconin työvoimaan valokuvaajaksi. Tuo on ollut usemman vuoden ajan jo unelmani, jonka vihdoin toteutin viime syksynä. Harmikseni tuo viikonloppu meni kipeänä ja Sunnuntaina oikeesti kuumeessa, niin nauttisin kyllä kaikesta täysillä.Tottakai kun muutama viikko sitten ilmoitettiin että Traconia ei järjestetä vuonna 2020 oli pettymys, mutta ajattelin kuitenkin että kyllä niitä tilaisuuksia sitten ensi vuonnakin tulee. Tracon on ollut mulle jo useamman vuoden ajan se yksi ainut con joka on ihan pakko käydä joka vuosi. En muista milloin olen viimeksi esim käynyt Desuconissa, koska Lahteen meneminen on aina yks iso show, mutta Tracon on Tampereella mulle niin paljon helpompi. Ja mä todella…
-
-
Fyysinen työ on raskasta
Olen koko kesän luullut että mulla on molemmissa ranteissa jännetupentulehdus, joten menin vihdoin tällä viikolla lääkäriin, mutta luojalle kiitos näin ei ole. Mulla on kuitenkin jotakin ylirasitusta ranteissa ja se ei todellakaan ole hyvä juttu koska oon vasta 24 vuotias ja nyt työn turrutama. Nyt oon saikulla, kotona, ja mietin että mitä hittoa mä teen kun kasvan isoksi. Tuo asia sai mut ajattelemaan olenko sitten todella oikealla alalla jos työ on minulle pahasta? Onko minulla mitään muuta ala mihin haluan? Ainut asia keittiötyön lisäksi, jossa ainakin luulen olevani kohtuullisen hyvä on valokuvaus. Se on kuitenkin Suomessa todella haastava ala ja erittäin vaikeasti työllistävä. Siihen kuitenkin haluaisin panostaa. Koska en ole…
-
Viikonloppumatka Düsseldorfiin B.A.P:in keikalle
Lähdin lähes kuukausi sitten, 8.12.2018 Saksaan ja ensimmäistä kertaa matkalle yksin. Tottakai kaikin puolin matka jännitti, koska kyseessä todella oli ensimmäinen ulkomaanmatka yksin ja siihen liittyi vielä keikka eli piti puhua englantia jonka kanssa en vieläkään ole sinut. Vietin jonottaessa pitkän yön ulkona Britanniasta tulleiden tyttöjen kanssa ja en koskaan ole puhunut niin paljon englantia putkeen. Jossain välissä nimittäin yötä mulla tuli täysi lukko ja en enää osannut sanaakaan. Se oli aika hämmentävä tilanne, mutta siitäkin selvittiin. Jonotuksesta selvittiin, ja jononumero 52 oli lopullinen paikkani eli varmistin oman paikan eturivissä mikä oli unelmieni täyttymys! Kaupunkina Düsseldorf oli mun mielestä aika nuhruisen oloinen. Tottakai se on vanha kaupunki jolla on historiansa,…
-
Tavoitteita vuodelle 2019
On se aika vuodesta kun jotkut jaluavat tehdä lupauksia tulevalle juuri alkaneelle vuodelle. Minä puolestani haluan asettaa tulevalle vuodelle tavoitteita, joista haluan suorittaa mahdollisimman monta.Vuosi 2018 oli minulla aikalailla henkisen hyvinvoinnin kanssa taistelua ja lopulta myös voitin tuon taiston. Tulevana vuonna haluan keskittyä enemmän fyysiseen ja eettiseen hyvinvointiin. Jätin lihan pois omasta ruokavaliosta viime lokakuussa ja olen siitä asti elellyt lacto-ovovegetaarina vaikka jouluna kinkku ja kala maistui. Joulun jälkeen otin itseäni niskasta kiinni uudelleen ja olen nyt muutaman päivän ollut 100% vegaanisella ruokavaliolla ja en kadu päivääkään. Tuo tarina nyt on kuitenkin ihan omansa, joten palataanpa päivän aiheeseen. 1. Ryhdy vegaaniksi En tiedä miten pystyn olemaan 100% vegaani, koska en…
-
Uuden vuoden paukkumiset
Olen varmaan yksi niistä harvoista joka ei totisesti ymmärrä ilotulituksien päälle mitään. Pienenä sain käteeni tähtisädetikun ja vaikka se oli kaunis, lähinnä vain pelkäsin syttyväni tuleen. Sitten tulikin sääntö, että tähtisädetikut olisivat K18. Sen jälkeen en niitäkään ole omassa lähipiirissä nähnyt. Aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa 7 vuotta sitten ja hänen ja hänen perheen kanssa olen käynyt kerran pellon reunalla posauttelemassa ruutia taivaan tuuliin. Itse en halunnut sytyttää ainuttakaan tuolloin, koska en ollut koskaan aiemmin ollut niin lähellä raketteja, joten annoin miesten hoitaa hommat ja katselin vierestä. Koska menimme pellonreunalle, alueelle missä ei ollut mitään tai ketään meidän lisäksemme, olin asian kanssa sinut. En nyt muista oliko saman vuoden UV…
